Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin
Kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin
Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi
Säädit itse elämääsi
Koit nuorena sen kaiken
Mistä turhaan uneksin

Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini, vanha merimies
Lapsuustoverini, vanha merimies

Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt
Ja tutkin tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa, sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työt
Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin, lasin pohjaan tuijotin
Miksen lähtenyt sun mukaan?
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini, vanha merimies
Lapsuustoverini, vanha merimies

Sain kuulla, että Tornator jo romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää
Tumma puna peitti nenää
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon
Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin, että jotakin nyt vihdoin oivallan:
Siinä sielu on sen miehen
Jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työni kuten vanha merimies
Jos teen työni kuten vanha merimies