Kaikki päättyy aikanaan, kaikki syntyy luopumaan
Kaikki tiet vie tuonelaan, elämä liittyy kuolemaan.
Ja juuri siksi mä omistan sulle laulun kauneimman
Annoit mulle unelman, matkan uskomattoman.
Ootko siellä kun mä tuun?
Saanko taas sua koskettaa?
Kohta kun kylmenee, ja värit katoaa.
Onko vielä ikuisuus jonka kanssas viettää saan? Onko palkinto vain hulluus, lupa unohtaa?

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman. Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin.

Uusi päivä, uusi tie, eilisen multa aika vie.
Ja vaikka kuinka mä taistelen, niin palaamaan mä pysty en.
Lehdet puissa jo havisee, kun vielä muistan sun sanoneen
Kuinka uskot rakkauteen. Kuinka uskot rakkauteen!

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin, kultareunus muistoihin.

Pidä kiinni vielä hetki, kuivaa sun kyyneleet.
Annetaan kaikki anteeksi, menneisyyden murheet.
Kun sä muutut tähdeksi, jota ihmiset katselee
Ja kyynelten virta, kauniit kukat kastelee.

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle, avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle, vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin